This is the blog of freelance photographer Kari Hiltunen. I have started to do commercial projects along my main hobby themes: nature and people. I have 30 years experience of traffic system. That's why the traffic pics are also near my heart.
maanantai 30. syyskuuta 2019
Liikennealan ilmastotoimista
Jäin ilmastolakkoilun mainingeissa pohtimaan liikennesektorin panostuksia ilmastovaikutusten hillintään. Erilaisista maksuista ja verojen painotuksista on kyllä ollut paljon puhetta mutta ne ovat lähinnä valtiovarainministeriön alaa.
Matkaketjupalveluja tuottavilla yrityksillä menee kohtuullisesti, mutta liikennejärjestelmän kokonaisuudessa niiden suosion vaikutus on pyöreä nolla. Missä pullonkaula, ovatko palvelut liian kalliita vai laatu vielä vaatimaton? Pitäisikö HSL:ää, Matkahuoltoa, Uberiä ja kumppaneita patistaa lujemmin avaamaan järjestelmänsä yhteiskäyttöisiksi?
Mitä kuuluu ajantasaiselle liikenteen tilannekuvalle? Sen varaan voisi rakentaa liikenteen sujuvuutta parantavia tietopalveluja. Entä ovatko kaupunkien liikennevalot päivitetty nykyaikaisiksi? Modernit liikennevalot toimivat verkkona, jossa yksi risteys viestii muille lähestyvistä ajoneuvomääristä. Liikenteen sujuvuus on sekä autoilijan että ilmaston etu.
Suomessa oli taannoin Euroopan paras monen liikennemuodon ovelta ovelle -reitinsuunnittelupalvelu. Nykyään käyttäjät joutuvat yhdistelemään valtion, kuntien, Matkahuollon, VR:n ja kaupallisten palvelujen tietoja päästäkseen julkisilla vaikkapa kotoa mökille. Onko tämäkin rajapintojen avoimuusongelma vai pitäisikö se palauttaa julkiseksi palveluksi.
Henkilöautojen kulutus ja päästöt vähenevät ainakin 15 % kun nopeus laskee 120;sta sataseen. Olisiko tämä ilmastovaikutus hyvä ottaa huomioon kun pohditaan talvinopeusrajoitusten laajuutta ja kestoa? Vaihtuvien nopeusrajoitusten yhteiskunnallisten vaikutusten selvitys taitaa olla jo 20-vuotias. Siinä ei alenevien nopeuksien ilmastovaikutusta otettu huomioon. Nyt voisi olla uuden kannattavuuslaskeman paikka. Gallupien mukaan ruuhkaisuuteen ja keliin reagoivat rajoitukset ovat kovasti liikkujien mieleen.
Latauspisteiden vähäinen määrä hillitsee sähköautojen yleistymistä. Suomalaisista puolet taitaa asua kerrostaloissa, siellä ladattavan auton hankinta ei ole halukkaan omissa käsissä. Ensin pitää saada naapurit puhuttua ympäri jotta lataaminen onnistuu. Voisiko latauspiste olla vesijohdon kaltainen "must be" taloyhtiöille?
Hallitus budjetoi 20 milj. euron lisän kuntien joukkoliikenteen tukeen. Jospa laitettaisiin aluksi samansuuruinen erä matkaketjupalveluihin ja kaupunkien älyliikenteeseen? Se olisi ainakin hyvä piriste.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Rakentavia ajatuksia esität. Toivon että omat lapseni oppivat käyttämään pääasiassa julkista liikennettä. Itse olen niin vanha pieru, että olen jo kasvanut kiinni autooni. Esim. yhteiskäyttöauto eikä varsinkaan joukkoliikenne sovi minulle pääsääntöisesti lainkaan HSL -alueen ulkopuolella. Autossani on jatkuvasti niin paljon sesonkitavaroita, että olisi hankalaa siirrellä niitä jatkuvasti auton ja asunnon välillä. Kesällä autossa on yleensä aina marjastus- ja sienestysvarusteet, varavaatteita, retkeilyvarusteita ja varapullo. Talvella luistimet, sukset ja lämpimiä vaatteita, ja se varapullo. Laiskuutta ei tietysti sovi unohtaa. Kuten Kari tiedät, olen -70 -luvulla opiskellut TKK:ssa liikennetekniikka, ja opintojen lopettamisen yhtenä syynä oli liikennetekniikan professori Pekka Rytilän luentokalvo, jossa liikennesuunnittelijaa heiteltiin kivillä, ja alla oli teksti: "Liikennesuunnittelija on vihattu mies (huom! mies). En halunnut vihatuksi mieheksi (on poliittinen pelinappula) ja vaihdoin opintosuuntaa. Jatka vaan ideointiasi, niin maailma voi paremmin.
Lähetä kommentti